|
|
MUUTAMA SANA SAARLOOS WOLFHONDISTA Kokemuksia omistajana/kasvattajana, mielipiteitä. "Tietää paljon, puhuu vähän"
En ole aiemmin juurikaan ”julkaissut” kokemuksiani, tai mielipiteitäni harrastamistani roduista, koska olen lopen kyllästynyt siihen, että jo kun puhun jonkun kanssa roduista, kerron mielipiteitäni/kokemuksiani, ne päätyvät ennemmin tai myöhemmin jonkun kotisivuille tai keskustelupalstoille ”omina kokemuksina, tietoina ja juttuina” ja ovat alunalkaen kuitenkin minun suustani. Nyt olen kuitenkin HYVIN HUOLESTUNUT rotujen tilasta varsinkin Suomessa, ja siksi ajattelin kirjoittaa muutamista mieltäni askarruttavista asioista. Saarloos Wolfhondin Rotumääritelmä sanoo; ” KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Eloisa ja erittäin energinen. Luonteeltaan itsetietoinen ja itsenäinen. Noudattaa ainoastaan omaa tahtoaan, ei alistu. Isännälleen äärimmäisen uskollinen ja luotettava, vieraita kohtaan pidättyväinen ja hieman epäluuloinen. Pidättyväisyys ja susimainen halu paeta oudoissa tilanteissa ovat ominaisia saarlooswolfhondille, ne tulisi myös säilyttää tyypillisinä rotuominaisuuksina. Kun vieras lähestyy saarlooswolfhondia, hänen tulisi ymmärtää rodun käyttäytymistä, sillä varautuneisuus ja halu paeta kuuluvat rodun perimään. Vieraan uhkaava, epämieluisa lähestyminen voi johtaa suunnattomaan haluun paeta. Tämän käyttäytymisen tukahduttaminen esimerkiksi pitämällä koira tiukasti kytkettynä, voi saada sen vaikuttamaan hermostuneelta.” Kuinka tätä sitten tulkita? -Hieman epäluuloinen, mutta kuitenkin susimainen halu paeta. Kuvattu jopa suunnattomana haluna paeta. Saattaa vaikuttaa hermostuneelta. Ulkomuototuomarit tulkitsevat rotumääritelmää hyvinkin eri tavoin. On tuomareita jotka hyväksyvät epäluuloisuuden, ja on tuomareita, jotka eivät lainkaan pidä siitä, että koira väistää. Mielestäni koira kuitenkin saa väistää, kunhan se seisoo omilla jaloillaan, ei poukkoile hysteerisesti kehässä, sen liikunta pystytään arvostelemaan, ja se ei missään nimessä ole agressiivinen ihmiselle. Avoimuus vieraita kohtaan EI KUITENKAAN OLE VIRHE. Tämä tulee muistaa. Mikä sitten on kasvattajan tehtävä? Monesti kuulee sanottavan, ettei saarloos wolfhondista ole ”mihinkään” mutta tämä ei pidä paikkaansa. Oikeanlaisella omistajalla, oikein ohjattuna koiralle voi (ja pitääkin) opettaa perustottelevaisuutta. Perustottelevaisuuden lisäksi sille voi opettaa monia asioita. Lähtökohtana koulutukselle tulee kuitenkin olla se, ettei koiralta vaadita liikaa. Ohjaajalla ei saa olla suuria tavoitteita, kaukaisia päämääriä, vaan jokainen koiran oppima asia pitää ottaa ilolla vastaan, ja olla tyytyväinen, että on saanut koiralleen opetettua jotain. Eteneminen pitää tapahtua pikkuhiljaa, ja niin, ettei koira koe koulutusta ”työksi”. Puurtaminen saa nämä koirat helposti kyllästymään, ja lähtemään ”omille teilleen” kesken koulutuksen. Valitettavasti kuulee myös sanottavan, ettei Saarloos Wolfhondia voi lainkaan pitää irti- se saattaa karata. Tämä ei pidä paikkaansa, onhan olemassa ”tavallisiakin koiria” noutajasta villakoiraan, joita omistajansa eivät voi pitää irti, koska heillä ei ole suhde kunnossa koiraansa, ja näinollen koira ei tottele. Koirakouluun sen kanssa ei ainakaan voi mennä! – Miksi ei? Saarloos Wolfhond on KOIRA, ei SUSI. Nyky-yhteiskunnassa koiran täytyy selvitä monenlaisista pulmatilanteista, äkillisistä tapahtumista, äänistä jne. Koirakoulussa on hyvä opetella perustottelevaisuutta, sosiaalisuutta ja ryhmätyöskentelyä. Sieltä saa usein myös hyviä neuvoja. On kuitenkin muistettava, että toiminta tapahtuu koiran ehdoilla. Mikäli mielit koirakouluun Saarloosisi kanssa, kannattaa heti alkuun jutella ryhmän vetäjän kanssa rodun erityispiirteistä, ja tiedustella, onko ryhmään mahdollista osallistua ”hiukan erilaisen” koiran kanssa, jolloin mennään enemmän koiran, kuin ohjaajan ehdoilla. Ns. seurakoirakoulutukset ovat tähän hyviä. Palveluskoirakentillä saarloosin peruskoulutus tuskin etenee, vastaanottokin voi olla hiukan ”tahmeampaa” palveluskoirapuolella. SOSIAALISTAMINEN On järkyttävää kuulla, ettei Saarloos wolfhondia saa sosiaalistaa, koska JO rotumääritelmäkin sanoo sen olevan susimainen. Vielä järkyttävämpää on kuulla tapauksista jossa pieni pentu suljetaan pois vieraiden saapuessa, jottei se sosiaalistu liikaa. Pahimmissa tapauksissa pentua ei perheessä ruoki kuin yksi ihminen, jotta se kiintyisi omistajaansa. HULLUA! Elämme 2000-lukua, koiranpito Suomessa on erittäin vaativaa, ja mitä paremmin voimme esittää koiriemme olevan yhteiskuntakelpoisia, sitä varmemmin saamme rotumme pitää (jo olemassa olevat kiellot) Täytyy muistaa, että AINA voi sattua jotain. Mitä jos tällaisen koiran omistaja joutu onnettomuuteen/ sairastuu? On poissa kotoa pahimmassa tapauksessa hyvinkin pitkään. Koira on täysin sosiaalistamaton, sitä ei koskaan ole kukaan muu hoitanut/ruokkinut, kun omistaja. Voinette vaan kuvitella, mitä tästä seuraa. Juuri siksi on erittäin tärkeää, että perheen KAIKKI jäsenet hoitavat koiraa tasapuolisesti, ja tämän lisäksi koiralle hankitaan ”kummi” joka vierailee perheessä riittävän usein, jotta pentu oppii luottamaan tähän, ja säilyttää luottamuksen läpi elämänsä. Näin on varmistettu, että on edes joku, joka pystyy koiraa käsitellä jos siihen tulee tarvetta. Saarloos – SUSI? Ei suinkaan. Valitettavasti kuulee sanottavan, ettei saarloos wolfhondia erota sudesta kuin kaulapanta. Se, joka näin sanoo, on tuskin susien kanssa ollut. Minä olen. Saarloos on suteen verraten koiramainen, ja ns ”tavalliseen” koiraan verraten susimainen, ja näin sen kuuluukin olla. Ei ole tarkoitus kasvattaa arkoja, epäluuloisia yksilöitä, jotka ryntäilevät hysteerisenä edestakaisin kohdatessaan jotain uutta ja outoa. Mikäli SUSI soveltuisi lemmikiksi, se varmasti olisi siihen kesytetty sellaisenaan. Koiraa tuskin olisi syntynyt. Susi lisääntyy helposti, joten sen pitäminen/kasvattaminen lemmikiksi ei siltä osin ole vaikeaa. Mutta suden kanssa eläminen ei ole helppoa, eikä turvallista, eikä KOSKAAN verrattavissa koiran kanssa elämiseen. Ei minkäänlaisen koiran. Susi on villieläin, peto, ja saarloos wolfhondin ei sitä kuulu olla. Tällaisen rodun kasvattajan tai harrastajan EI TULE elää elokuvien haavemaailmassa, jossa ratsastetaan meren rantaa valkealla hevosella oma lemmikkisusi vierellä ravaten. EI, EI KOSKAAN. Saarloos on koira, hyvin erityislaatuinen koira, ja se tulee sellaisena säilyttää. Useamman saarloospentueen kasvattaneena voin luvata, että arkoja, epäluuloisia pentuja tulee ”luonnostaan” ennemmin tai myöhemmin. Niitä ei tarvitse ehdoin tahdoin tehdä ”epäsosiaalistamalla” koira, eristämällä muista, ja pitämällä ”kotisutena”. Tällainen toiminta vie rotua täysin väärään suuntaan. PUHDASROTUISUUS Liikkuu huhuja, etteivät kaikki saarloos wolfhondimme ole puhdasrotuisia. Maailmassa on tällä hetkellä ehkä n. 1000 saarloos wolfhondia, osa Hollannin rotuyhdityksen tiukassa valvonnassa. Hollannin rotuyhdistys on tietysti sitä mieltä, että kaikki yhdistyksen ulkopuoliset koirat ovat sekarotuisia, ja yhdistyksen ulkopuolella olevat kasvattajat ”kinaavat” keskenään siitä, kenen koira on ”puhdas” kenen ”sekarotuinen”. Tämä on erittäin ikävää näin pienessä rodussa, jossa kaikki voimavarat tulisi keskittää rodun hengissäpitämiseen, ja mahdolliseen geenipoolin laajentamiseen. Mikä sitten on puhdasrotuinen? F.C.I sallii roturisteytyksiä, ja jo 3. sukupolven jälkeen on mahdollista rekisteröidä koirat taas ”puhdasrotuisiksi” Rotu tarvitsee uutta verta, se on fakta. Mikäli rotuun on jo jossain vaiheessa ”jotain” (muuta kuin puhdasta saarloos wolfhondia) käytetty, se tuskin tekee rodulle pahasti hallaa. Pahempana pidän sitä, etteivät kasvattajat kerro, mitä puuhaavat. Rodun tulevaisuuden kannalta olisi erittäin tärkeää tietää, millaisen sukutaulun koira OIKEASTI omaa. Ihmiselle, joka saarloos wolfhondia haluaa, on tuskin ongelma, vaikka rotuun olisikin jossain vaiheessa jotain ”muuta” käytetty. Mikä se ”muu” sitten on ollut, sitä ei kai oikeasti tiedä kukaan, paitsi se, joka mahdollisen risteytyksen on aikanaan tehnyt. ESIM. Saksassa Saarloos Wolfhondeja otetaan rotuun. Näinollen myös tätä kautta saadaan uutta verta, sekä ns. ”sekarotuisia” koiria sukutauluihin. Onko tämä sitten hyvä, vai huono? Nykyään koirien polveutuminen on helppo varmistaa DNA testein. Muutama kasvattaja testaakin jo koiriaan. Koirillamme on erittäin korkeita sukusiitosprosentteja, (jopa lähes 20 %) ja tämä on erittäin huolestuttavaa. Kasvatuksessa tulisi kiinnittää huomiota myös sukusiitoksen vähentämiseen.
Miten jakaisi mielipiteitä ”sekarotuisuudesta” se, jos risteytettäisiin saarloos ja susi? Olisiko nämä koirat myös ”sekarotuisia” näiden ihmisten mielestä, jotka nyt moittivat osaa koiristamme sekarotuisiksi. – Tuskin. Ne olisivat varmasti maailman parhaimpia, puhtaimpia, ja kauneimpia, riippuen tietysti kuka ne olisi kasvattanut. Vaikka karu totuus on se, että ne olisivat sekarotuisia. Oli risteytys mikä tahansa, ajokoira, tai susi risteytettynä saarloosiin, jälkeläiset ovat sekarotuisia, kunnes sukutaulussa on kuljettu kolmannen sukupolven yli määrätietoisella jalostuksella. Aikanaan, kun koirarotuja on tehty, on risteytyksiä ollut useita, on kokeiltu yhtä, jos toista. Yhä edelleen mielessäni liikkuu kysymys, ”jos saarloos wolfhond on jalostettu VAIN sudesta ja saksanpaimenkoirasta, mistä tulee saarloosin metsänruskea väri? Miksi ”haukumme” omaa rotuamme, joka kaipaa geenipoolin laajentamista kipeämmin, kuin koskaan. Mikä meistä on tehnyt näin fanaattisia jalostajia? Mihin on kadonnut terve järki, ja luonnonmukaisuus jalostuksessa?
Esim. Ruotsin MMM on laatinut lain, jossa sanotaan, ettei jalostukseen saa käyttää eläintä; ” jolla on tavallista suurempi mahdollisuus periyttää vaarallisia sairauksia tai synnytysvaikeuksia tai jos siltä puuttuu luonnollinen tapa lisääntyä.” Tästä sanoo myös FCI, koiria joilla ei ole ”luonnollisia” jälkeläisiä, ei tulisi siementää. Koira, jolta puuttuu luontainen kyky lisääntyä EI OLE JALOSTUSKOIRA. Vaikka se olisi kuinka kaunis, terve ja voitokas, se ei sovellu jalostukseen. Mikäli koira ei lisäänny lounnollisesti, se saattaa periyttää tätä myös jälkeläisilleen, ja pidemmällä tähtäimellä seuraa suuria ongelmia. Itse olen aina ollut ”luonnonmukaisen jalostuksen” kannalla. PER-ERIK SUNDGREN kirjoittaa; ”Roturisteytykset tarjoavat mahdollisuuden palauttaa tasapaino perinnöllisiin ominaisuuksiin niille roduille, joilla tilanne on huono. Rotuominaisuuksia voidaan säilyttää sekä tyypin ja toiminnan suhteen risteyttämällä läheisiä rotuja keskenään ja näin saatuja jälkeläisiä takaisin risteyttämällä. |
